A/N: Tämmöstä vähän randomimpaa settiä tähän väliin ^^
Tulen kotiin. Raskas päivä takana. Väsyttää ja on nälkä. Edellisestä syömiskerrasta on reilusti yli 12 tuntia. Ei, melkein kokonainen päivä. No eipä ihme, että vatsa ei jaksa enää leikkiä kuolevaa valasta.
Takki naulakkoon, kengät lentää seinien kautta portaita alas kellarin ovelle. Raskas, valkoinen, rautainen ovi. Sarvikuonokaan pääsisi siitä läpi. Ehkä. Mutta kummitukset pääsee. Ne tykkää siitä ovesta. Naureskellen vilisee ovesta, oven läpi, ylös ja alas. Ympäri ämpäri. Kiikun kaakun.
Laahustan eteenpäin. Laukku lentää toisesta ovesta oman huoneen lattialle. Puolet vaatekaapista levitetty jälleen matolle. Sängyllä on hiekkaa. Pöytä pitäisi siivota.
Raskaat askeleet käyvät kohti keittiötä. Valittavat parkettilattiaa vasten. Ne ei jaksa liikkua. Laiskotuttaa.
Jääkaapin ovi avautuu, lihapullia naamariin. Ovi sulkeutuu. Magneetteja ovi täynnä. Paljon lauseita magneeteista kyhättynä, paljon magneetteja odottamassa vuoroaan. "Kirkas viina on maukasta, kahvi yhtä hyvin". Epälooginen, typerä lause. "Musta mies ja matala kaveri, kumpikin huokailee lumessa." Rasismia. Mikä määritellään matalaksi? Väärä sanavalinta. Sen pitäisi olla 'lyhyt'. Ellei kaveri ole tolppa tai jotain. Eikä tuolla enää ole lunta. Paitsi muutama lumiaurojen kyhäämä kasa. Siellä ne seisoo, kaulaa myöten lumessa, isossa lumikasassa keskellä kevättä, huokailee ja hengittää kevätilmaa keuhkoihin. Jos ne kylmyydeltä toimii enää.
Askelet johdattavat pianon ääreen. Sormet juoksevat kilpaa koskettimilla, niitä hengästyttää. Väärä kosketin. Ruman kuuloinen sointu. Piano naurahtelee vahingoniloisesti sormien astuessa väärälle askelmalle. Huti. Toinen. Suututtaa.
Oikea käsi siirtyy tuohtuneena kaivamaan farkkujen taskua. Puhelin löytyy sieltä kankaan sisästä piilottelemasta. Pyörtyy kun painan viestiä. Virta pois. Taju kankaalla. Käynnistämiseen menee taas iäisyys. Luen viestin. Toinen kuolema. Suututtaa. Kolmas kuolema. Neljäs. Viides. Kirottu kapistus.
Tietokoneen hurina toisessa huoneessa muuttuu ivalliseksi räkänauruksi taustalla. Köh. Limaa kurkussa. Sitten taas nauretaan. Hah hah haa.
Kismittää niin vietävästi. Jalat aloittavat päättäväisen marssin valittavaa parkettia pitkin omaan huoneeseen, jossa laukku kököttää vaatekasan keskellä. Virnuilee liiskatessaan leveällä ahterillaan vaatteilta sisäelimiä myttyyn. Krunts.
Patja nauttii kynsien aggressiivisesta otteesta. Sitä sattuu. Saa luvan maistaa nyrkkiä. Sille se maistuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti