perjantai 26. huhtikuuta 2013

Nimetön randomteksti

A/N: Jep, vähän samantyylinen teksti kuin eilenkin, mut vaan vähän eri aihe. Esiintymispelko, linkitettynä mun tän päivän musiikintuntiin. Vähän liioteltu mut silti aika jeps kuvaus mun esiintymispelosta.

_____________________________________________________________________________


Tutisuttaa.

En tahdo astua niitä muutamaa askelta luokan eteen. Luokan eteen, pianon ääreen. En halua juoksuttaa sormiani pitkin mustavalkoista kosketinriviä, en halua tehdä ääntäkään. Haluan vain sulaa yhdeksi takalistoni alla olevan tuolin kanssa ja jäädä siihen. Olla näkymätön. Pieni ja näkymätön, jota ei kukaan kykenisi erottamaan taustasta.

Toisaalta sitten toinen osa mielestäni kiljuu innosta ja hinkuu päästä soittimen luokse. Kunnianhimoinen puoli mielestäni. Se vakuuttelee, että kyllä, se menee aivan hyvin, et sinä mokaa. Kaikki muut katsovat sinua sitten kunnioittavasti kun olet suoriutunut osuudestasi kunnialla.

Paskat.

Heikompi puoli mielestäni, tässä tapauksessa vahvempi, pysyy edelleen päällimmäisenä. Se tolkuttaa etten minä selviydy kappaleesta kunnialla. Se tulee kuulostamaan kamalalta. Toinen puoli mielestäni ärisee käärmeissään. Minä en tiedä kumpaa minun täytyisi uskoa.

Opettajan ääni. Se pyytää minua siirtymään pianon ääreen, soittamaan kappaleen. Minä en halua! En halua! Silti siirryn alistuvasti hymyillen ne muutamat askelet eteenpäin, kävelen, ja sitten istahdan pianon edessä odottavalle tuolille. Jos se pelko vaikka vähän väistyisi. En minä itseäni nolaa.
Pianon koskettomet näyttävät haluttomalta yhteistyöhön. Nielaisen kuuluvasti.

Sormet toimivat hyvin yhteen koskettimien kanssa muutamien ensimmäisten tahtien aikana. Sen jälkeen ne menevät solmuun, painavat väärää kosketinta. Sama toistuu uudelleen. Ja taas udelleen. Vielä kerran, toisen, kolmannen kerran. Poskeni helottavat kirkkaanpunaisena, piiloudun hiusverhon taakse. Vielä muutama tahti ja se olisi ohi. Sormet huokaavat helpotuksesta. Kurkkua kuristaa. Se meni surkeasti.

En halua enää koskaan soittaa muiden kuullen. Haluan vajota maan alle.

 ____________________________________________________________________________

A/N2: Mulla ei ole mitään tietoa et miks mä halusin tän täällä julkaista, oma mielipiteeni tästä tekstistä on se, että tää on jotenkin vähän turha, ja toistaa vähän liikaa tuota eilistä tekstiä ^^ No mut joo, täällä tämä nyt kuitenkin on, vaikka en niin tyytyväinen ookkaan, kommentti on aina tervetullutta.

6 kommenttia:

  1. Ei muutaku lisää musiikkia korvista sisään. Ja mie ainakin haluun kuulla siun soittavan ^^

    VastaaPoista
  2. Ei muutaku lisää musiikkia korvista sisään. Ja mie ainakin haluun kuulla siun soittavan ^^

    VastaaPoista
  3. Töö oli tosi realistinen kuvaus. Mulle on käyny itelle monta kertaa noin. Onneks mun eintymispelkoni on vähän helpottanut, mutta vain vähän...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, pyrinkin tässä mahdollisimman realistiseen kuvailuun. Hyvä että onnistui:)
      Joo, no esiintymispelostahan yleensä pääsee yli vain esiintymällä ja luottamalla itseensä. Se on hankalaa :/ Toivottavasti sä pääset siitä yli!:)

      Poista
  4. Samaa mieltä! Hyvä realistinen kuvaus:)

    VastaaPoista